Porvoon valtiopäivät

Sodan aikana huolella valmistellut ja käytännössä jo pitkälle toteutuneet ratkaisut vahvistettiin seremoniaalisesti 28.3.1809 Porvoon valtiopäivillä, jotka Aleksanteri I tuli avaamaan. Porvoon valtiopäivien keskeisin ja laajakantoisin tapahtuma oli hallitsijavakuutuksen ja säätyjen valanteon päivä 29.3.1809.

Valan vannomista helpotti Kustaa IV Aadolfin luopuminen samana päivänä oikeudestaan Ruotsin kruunuun. Jatkuvuus jäi kuitenkin voimaan, koska Aleksanteri I vahvisti Suomen perustuslaeiksi vuoden 1773 hallitusmuodon ja vuoden 1789 yhdistys- ja vakuuskirjan.

Autonomista erillisasemaa korosti oma Suomen asioiden hoitajan ja ministerivaltiosihteerin nimittäminen keisarin luokse, omien hallintoelimien perustaminen omine virkamiehineen sekä maan asioiden hoitaminen oman tulo- ja menoarvion puitteissa. Koska keisari alisti Suomen asioiden ratkaisun välittömästi itselleen, syntyi käytännössäkin itsenäinen Suomen suuriruhtinaskunta, jonka hallinnossa venäläisillä ministereillä ei ollut toimivaltaa.

Tällä tavalla keisarin persoona takasi Suomen erillisaseman. Juhlapuheissa Suomi kohotettiin kansakunnaksi kansakuntien joukkoon.