Rauhoittamispolitiikka

Aikaisemmissa Venäjän hyökkäyssodissa 1700–1721 ja 1742–1745 harjoitetun mielivallan tilalla Suomen sodassa 1808–1809 vallalla oli järjestelmällinen rauhoituspolitiikka, jolla asukkaat vakuutettiin uuden valtakunnanyhteyden edullisuudesta. Miehityksen aikana valloitetun alueen takuumieheksi asetettiin kenraalikuvernööri, jonka tehtävänä oli huolehtia siitä, että suomalaisille järjestetään niin suuret edut Venäjän yhteydessä, että haaveet paluusta Ruotsin yhteyteen jäävät turhiksi.

Suomalaiset itse olivat opastamassa venäläisiä oikean taktiikan valitsemisessa. Jo ennen valloituksen alkamista Venäjän ulkoministeri N. P. Rumjantsov oli kääntynyt Venäjällä oleskelevien suomalaisten emigranttien puoleen. Vaikutusvaltaisin heistä oli kenraali G. M. Sprengtporten, josta tuli suomalaisten mielien valloituksen asiantuntija. Keisari Aleksanteri I määräsi Sprengtportenin ylipäällikkö, kenraali F. W. von Buxhoevdenin neuvonantajaksi diplomaattisissa asioissa. Kysymys oli Suomen taivuttamisesta Venäjän puolelle muillakin keinoin kuin aseilla.

Venäläisten ylipäällikön diplomaattisena neuvonantajana Sprengtportenin ensimmäisenä tehtävänä oli laatia keisarille Suomen valloitussuunnitelma. Sitä varten Sprengtporten jätti 1808 keisarille muistion, joka sisälsi "reflexioner av en i Finland född rysk krigare". Muistiossaan Sprengtporten arveli suomalaisten olevan valmiita vaihtamaan emämaataan varsin vähäisten operaatioiden jälkeen.