|
|
Ylipäällikkö F. W. von Buxhovden. Museovirasto.
|
Huomionosoitukset
Valloituksen aikana avainasemassa oli venäläisten ritarikuntien kunniamerkit. Haminaan kaupunkiin saapui lähetys kunniamerkkejä ja lahjaesineitä kuten sormuksia, nuuskarasioita ja kelloja jaettavaksi tärkeille henkilöille. von Buxhoevden oli pyytänyt heti helmikuussa 1808 ulkoministeri N. P. Rumjantsovilta venäläisten ritarikuntien kunniamerkkejä jaettavaksi suomalaisille.
Kunniamerkkien myöntäminen tapahtui niin, että kun ylipäällikkö esimerkiksi raportoi keisarille uskollisuudenvalan innokkaimmista kannattajista, mukana seurasi luettelo heille myönnettävistä kunniamerkeistä. Venäläiset olivat erityisen kiinnostuneita korkeimpien virkamiesten suhtautumisesta kunniamerkkien saamiseen. Keisarin käskystä ulkoministeri pyysi von Buxhoevdeniä ilmoittamaan, kuka Suomen piispoista oli se, jolla oli "eniten innostusta venäläisten harrastuksia kohtaan ja vaikutusvaltaa kansaan". Valinta osui Turun piispa Jacob Tengströmiin.
Kunniamerkkien lisäksi keisari saattoi myöntää myös sormuksia ja nuuskarasioita, joissa oli keisarin nimikirjaimet tai hallitsijan muotokuva koristettuna briljanteilla tai ilman briljantteja. Venäjään yhdistämisen jälkeen Suomessa tuli voimaan vuoden 1722 venäläinen, 14-kohtainen rankitaulukko. Suomalaisille alettiin jakaa myös todellisen salaneuvoksen, salaneuvoksen, todellisen valtioneuvoksen ja valtioneuvoksen titteleitä, kun ruotsinvallan aikana kauppaneuvos oli ollut suurin arvo.
Sodan jälkeen keisarin myöntämät lahjapalkkiot, lainat, avustukset ja eläkkeet olivat tärkeällä sijalla. Aatelisten upseereiden elintaso taattiin upseerimanifestilla 1810, kun ruotujakoisten ja pestattujen rykmenttien upseerit ja aliupseerit saivat elinajakseen täydet palkkaedut erotessaan Ruotsin armeijasta. Upseerit saivat pitää edut siinäkin tapauksessa, että he astuisivat uuteen siviili- tai sotilasvirkaan. Samat edut määrättiin perillisille ja velkojille vuoteen 1821 asti.