|
|
Turun piispa Jacob Tengström. Museovirasto.
|
Propaganda
Erilaiset keisarilliset julistukset rauhoittivat kansan mielialoja tehokkaasti. Miehitysolosuhteissa papisto tarjosi tehokkaan kanavan tietojen jakamiseen. Valtaistuimen ja alttarin liitto toimi alusta asti saumattomasti, kun rukouspäiväjulistuksilla kansa opetettiin kuuliasiksi uuden valtakunnan yhteyteen.
Ne otettiin ensimmäisen kerran käyttöön kun venäläinen ylipäällikkö von Buxhoevden saapui 21.3.1808 Turkuun paraatimarssia ja vetosi tuomikapituleihin kansan rauhoittamiseksi. Piispa Jacob Tengström julisti, että kansan osanotto taisteluun oli rikos uusia vallanpitäjiä vastaan. Papeille 1.6.1808 lähettämässään kiertokirjeessä Tengström korosti lisäksi, että pappien tuli käyttäytyä kuin "Rauhan Evankeliumin rehellisten saarnaajien tulee ja sopii" sekä "kehottaa kansaa alistumaan kaikkivaltiaan suojelukseen ja noudattamaan Korkean Esivallan lakeja ja sen määräyksiä ja pysymään erossa rikollisista yrityksistä".
Rauhan aikana käytäntö jäi voimaan: ylistysvirsien ja Raamatun tekstien lukemisen lisäksi seurakunta seisoi nyt myös keisarillisia kuulutuksia luettaessa. Ensimmäinen annettiin 15.4.1812. Siinä Aleksanteri I korosti keisarin isällistä huolenpitoa uusista alamaisistaan. Hänen hallitsijakautensa julistukset olivat yleensäkin maalailevia. Vuonna 1814 juhlittiin voittoa Napoleonista, korostettiin keisarin isällistä huolenpitoa ja kehotettiin kiitollisuuteen. Samalla annettiin lupaus Pipliaseuran perustamisesta, koska kristillisenä ruhtinaana keisari halusi huolehtia Raamattujen leviämisestä kansan keskuuteen.
Vuonna 1816 Wienin kongressin jälkeen toivottiin, että Katselmuksen siunauksena saatu keskinäinen yhteys lujittuisi. Vuonna 1817 uskonpuhdistuksen 300-vuotisjuhlan tunnelmissa kehotettiin: "Täyttäkää uskollisesti velvollisuutenne niin ihmiskunnassa kuin yhteiskunnassa, vakuuttuneina siitä, että meidän suopeutemme teitä kohtaan ei koskaan kylmene, älkääkä milloinkaan epäilkö Meidän isällisiä tarkoituksiamme".