|
|
Suomen armeijan univormut rykmenteittäin. Museovirasto.
|
Joukko-osastot
Venäjän hyökkäysarmeija oli ryhmittynyt rajalle kahden viikon aikana. Tutskovin 5. divisioona oli ryhmittynyt Savonlinna-Lappeenrannan tienoille. Gorshakovin 17. divisioona oli asettunut Haminaan. Bagrationin 21. divisioona Taavetin ja Lappeenrannan seudulle. Venäläisissä divisioonissa oli 6 jalkaväkirykmenttiä, joissa oli kussakin kaksi pataljoonaa. Ratsuväkirykmenttejä oli kolme, joissa kussakin oli 4 eskadroonaa. Tykistöprikaatissa oli 64 tykkiä, joista 20 raskasta ja loput keveitä kenttätykkejä. Lisäksi oli pioneeri- ja huoltomuodostelmia. Lisäksi käytössä oli Vanha-Suomen kolme rykmenttiä ja pataljoona. Kokonaisvahvuus oli 24 000 sotilasta.
Liikekannallepanon hetkellä Suomen kenttäarmeija käsitti kolme prikaatia: yksi prikaati oli Savossa, kaksi suojasi Uusimaata. Loviisan seudulle sijoitetussa eversti A. Palmfeltin 1. prikaatissa oli 2950 miestä, 350 ratsumiestä ja 12 tykkiä. Nykyisen Lahden seudulla oli eversti Adlercreutzin 2. prikaati, jossa oli 3 350 miestä, 350 ratsumiestä ja 12 tykkiä. J. A. Cronstedtin 3. prikaati oli Savossa: miehiä oli 3 500, 250 ratsumiestä ja 100 merimiestä ja 12 tykkiä. Maalis-huhtikuussa armeijan kokoonpanoa muutettiin. Perustettiin uusi 3. prikaati, jonka komentajaksi tuli H. H. Gripenberg. 5. prikaatin komentajaksi tuli J. A. Sandels.