Ruonan taistelu 1.9.1808. Museovirasto.

Taistelut

Oulun seudun asukkaat kohtasivat 21.2.1808 itärajan ylittäneet venäläiset joukot nopeasti. Vähäisen vastarinnan vuoksi Etelä-Suomi miehitettiin vauhdilla. Venäläiset olivat 24.2 Porvoossa, 3.3. Helsingissä, 4.3. Mikkelissä, 7.3. Hämeenlinnassa, 10.3. Varkaudessa ja 11.3 Tampereella. Vain neljä viikkoa rajan ylityksestä venäläiset marssivat Turkuun 21.3. Ruotsi oli aikonut ensin taktisesti keskittää omat joukkonsa Hämeenlinnan seudulle, mutta käytännössä ne vetäytyivät nopeasti Oulun seudulle asti 29.3. mennessä. Ruotsin joukkoja jäi ainoastaan etelärannikon linnoituksiin, jotka nopeassa tahdissa  kuitenkin antautuivat: Svartholma Loviisan edustalla 18.3. ja Viapori Helsingin edustalla 4.5.

Vetäytymisen jälkeen Ruotsin hyökätessä saavutettiin tärkeät voitto Siikajoella 18.4. eversti C. J. Adlercreutzin johdolla ja Revonlahdella 27.4. eversti J. A. Cronstedtin johdolla. Prikaatinkenraali J. A. Sandels voitti Pulkkilassa 2.5. Kuopiosta tuli Sandelsin prikaatin tukikohta, kun kärkijoukkoja johtanut kapteeni K.W. Malm oli vallannut 12.5. kaupungin. Klingsborg ylennettiin sotamarsalkaksi ja joukot innostuivat etenemään etelään. Talonpoikien kansannousut Savossa, Ahvenmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla häiritsivät venäläisten etenemistä. Kuningas yritti motivoida heitä lisää järjestämällä maihinnousuja Turun ja Vaasan rannikkopitäjiin.

Keisari ehti määrätä 9.8. lisädivisioonia Suomeen, mutta kymmenen päivää myöhemmin Venäjän yleishyökkäys oli alkamassa kaikilla rintamilla. Komentajaksi määrättiin kenraaliluutnantti N. M. Kamenski. Ruotsalaisten pääarmeija onnistui etenemään Etelä-Pohjanmaalla ja saavuttamaan muutamia voittoja: Lapua, Alavus ja Kauhajoki. Taktisesti niistä ei ollut hyötyä, koska saarroksiin joutumisen pelossa Klingsborg ei halunnut edetä pidemmälle. Adlercreutz kääntyi pohjoiseen Höylänsalmen taistelun tappion jälkeen Karstulassa. Lintulahden tappion jälkeen Suomen armeija vetäytyi Veteliin. Ruonan ja Salmen taistelussa Kuortaneella 1.9. saarrostusuhasta päästiin.  Kaukon sillan taistelun jälkeen Karlebyssä 11.9. alkoi lopullinen vetäytyminen. Juuttaan taistelussa 13.9. von Döbeln hankki voitollaan vielä vetäytymisrauhan. Oravaisten taistelussa 14.9. armeija sai lopullisen iskun hengelleen. Aselepo solmittiin 29.9.1808 Lohtajan pappilassa. Ruotsin armeija jatkoi vetäytymistä pohjoiseen, jolloin Sandelsin oli luovuttava vahvoista asemistaan Iisalmen tienoilla linjan Iisalmi-Lestijärvi-Himanka pohjoispuolelle.

Suomen lähetyskunnan saavuttua jo Pietariin taisteltiin vielä Koljonvirralla Iisalmessa 27.10. Aselepo solmittiin 19.11. Olkijoella, Lassilan majatalossa Ruotsin joukkojen oli vetäydyttävä Kaakamajoen länsipuolelle. Taistelut Suomessa päättyivät 20.11. Rantsilassa, jolloin Sandels aloitti perääntymisen. Samaan aikaan hyväksyttiin Pietarissa Mannerheimin muistio. Adlercreutz teroitti joukoilleen ankaraa kuria, kun Ruotsin joukot ylittivät Oulujoen 29.11. Seuraavana päivänä Venäjän armeija saapui Ouluun. Ylipäällikkö antoi 4.12. julistuksen Oulun läänille: ulkovalloille oli ilmoitettu Suomen yhdistämisestä Venäjään, läänin asukkaiden oli annettava uskollisuudenvala. Ruotsin armeija saapui 11.12. Tornioon ja kahta päivää myöhemmin Ruotsin viimeiset joukot ylittävät Kemijoen. Peräytymismarssi pohjoiseen ja Länsipohjassa vietetty talvi tappoi 12 000 miehen armeijasta 3000 kulkutauteihin ja muihin rasituksiin.

Kustaa IV Adolf vangittiin 13.3.1809 Tukholmassa Adlercreutzin johdolla. Venäläiset valtasivat Ahvenanmaan 14.3. ja Uumajan 22.3. edeten Kalix-joelle. Säädyt vannoivat uskollisuutta keisarille Porvoossa 29.3.1809, mutta vasta kuukautta myöhemmin eversti Palmfelt sai kaikki joukot marssimaan Tornion kautta Kemiin laskemaan aseensa. Kainuun Seivissä Suomeen jääneiden joukkojen antautumissopimuksen allekirjoitti 25.3. kenraalimajuri H. H. Gripenbergin: suomalaiset marssivat Kemiin, luovuttivat aseensa ja palasivat kotiin. Samaan aikaan, kun sotilaat palasivat 17.4.1809 Kainuun (Kalix) antautumisen jälkeen kotiin, Turun ja Porin läänin maaherra Knut von Troil puolsi Porvoon valtiopäivillä sotilaiden palkkaetujen turvaamista. Tätä ehdotusta kannatti myös C. E. Mannerheim.

Venäläiset saartoivat Skellefteåssa 15.5.1809 ruotsalais-suomalaiset joukot. Viimeinen taistelu suomalaisille oli 5.7. Hörneforsin taistelu, jossa tuli tappio ruotsalaisille. Everstiluutantti J. Z. Duncker kaatui. Venäläisten maihinnousu Rataniin Uumajan koillispuolelle 17.8.1809 käynnisti rauhanneuvottelut. Hallituskonselji aloitti toimintansa Turussa 2.10.1809. Vasta viikkoa myöhemmin 8.10.1809 Pohjois-Suomessa taistellut armeija, jonka joukossa oli 760 sotilasta suomalaisista joukoista, oli kokoontunut Uumajan torille kuulemaan kenraalimajuri C. G. von Döbelnin lukemaa rauhanjulistusta.

Suomen sodan taistelut Merenkurkun historiamatkailuhankkeen verkkosivuilla

Dosentti Pekka Visurin artikkeli Ruonan ja Salmen taistelusta (pdf)