|
|
Valanvannomiskuitti keisarille 27.5.1808. Museovirasto.
|
Uskollisuudenvalat
Valan vannomisella oli sodan alusta asti keskeinen merkitys venäläisten rauhoittamispolitiikassa. Kysymys oli nimenomaan uskollisuudenvalasta, jolla oli tarkoitus vahvistaa henkilökohtainen uskollisuus uudelle hallitsijalle. Venäläisten valtaamien alueiden asukkaiden ongelmaksi tuli se, kuinka kauan valan vannomisessa saattoi viivytellä. Halukkuus vaihteli käytännössä ruotsalaisten sotamenestyksen mukaan. von Buxhoevden antoi käskyn uskollisuuden valasta keisarille 21.5.1808.
Valatilaisuus järjestettiin Turun akatemiantalossa. Porvaristo vannoi valan seuraavana päivänä Tuomiokirkossa. Illalla valan kunniaksi järjestettiin tanssiaiset 300 hengelle. Maaherra Knut von Troill ja hovioikeuden presidentti Adolf Tandefelt saivat Pyhän Annan I luokan ritarimerkin. Yhtä juohevasti valan vannominen ei sujunut kaikkialla.
Esimerkiksi Kokkolassa venäläiset olivat vaatineet valaa keisari Aleksanteri I:lle jo kesken sotatoimien 22.5.1808. Kaikki eivät tätä noudattaneet vaan tekeytyivät esimerkiksi sairaaksi, jolloin uusi tilaisuus järjestettiin 5.6.1808. Tilanne muuttui kaksi viikkoa myöhemmin: Kokkolan miehet kutsuttiin vannomaan uutta valaa Kustaa IV Aadolfille venäläisten perääntyessä. Syyskuun lopussa valaa oltiin kuitenkin vannomassa taas venäläisille.
Uskollisuudenvaloilla ei Suomea liitetty pysyvästi Venäjään. Valat oli annettu myös pikkuvihan aikana, mutta se ei estänyt Suomen luovuttamista takaisin Ruotsille. Ruotsalaisten sotamenestyksen paraneminen loppukeväästä 1808 osoitti, että venäläisten valan vannottaminen oli ennakkotoimenpide tulevaisuuden varalta. Valasta kieltäytymisten lisääntyessä venäläiset jatkoivat valan vannottamista enemmän arvovaltasyistä kuin rauhoittamispolitiikan takia.