Euroopan jakopolitiikka

Napoleonin ekspansiivinen voimapolitiikka hajotti valtakentän tehokkaasti. Suomen asemaan tuli vaikuttamaan voimakkaasti Ruotsin ja Venäjän hallitsijoiden suhde Napoleoniin ja ratkaisut tällä kentällä. Tuore Ruotsin kuningas Kustaa IV Adolf oli valtaan noustuaan marraskuussa 1796 ulkopoliittisesti täysin eristyksissä. Direktoriohallituksen vahva mies Napoleon ei ollut kiinnostunut yhteistyöstä. Kun Venäjän Paavali I kääntyi Ranskaa vastaan, Ruotsille tuli tilaisuus liittoutua Venäjän kanssa.

Ruotsi ja Venäjä solmivat joulukuussa 1800 pohjoismaisen sopimuksen aseellisesta puolueettomuusliitosta. Keisari vastusti Iso-Britannian ja Ranskan vaikutusvallan lisääntymistä. Liitto päättyi maaliskuussa 1801 Paavali I:n murhaan. Seuraajan Aleksanteri I:n tavoitteena oli parantaa suhteet Englantiin. Ruotsin ulkopolitiikalta putosi pohja. Ruotsin ja Venäjän välejä alkoi kiristää myös Suomen asema. Kustaa IV Adolf antoi 1802 toiseksi vanhimmalle pojalleen Suomen suuriruhtinaan arvon. Vastavedoksi Aleksanteri I muutti Viipurin kuvernementin Suomen kuvernementiksi. Lisäksi Ahvenkosken rajatarkistus keväällä 1803 oli käynnistää sodan.