|
|
Napoleon Lützenin taistelussa. Museovirasto.
|
Euroopan valloitus
Keisarikaudellaan Napoleon laajensi valtakuntaansa määrätietoisesti jatkuvilla sodilla kymmenen vuoden ajan. Hän valloitti laajimman alueen sitten Rooman valtakunnan. Hänellä oli komennossaan 120 000 miehen La Grande Armée. Napoleonin hegemonin taltuttamiseksi muut suurvallat muodostivat häntä vastaan liittokunnan, johon Itävaltakin yhtyi. Tästä seuranneissa yhteenotoissa Napoleon löi Itävallan ja Venäjän Austerlitzissa 2.12.1805 ja Preussin 14.9.1806 Jenassa ja Auerstedtissa.
Rauhansopimuksella Pressburgissa (nyk. Bratislava) Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta (900-luvulta) lakkasi olemasta. Tilalle tuli Reinin liitto, jonka pääkaupunki oli Frankfurt an Main. Kun Englantia ei saatu taipumaan, Napoleon antoi Berliinissä julistuksen 21.11.1806 mannermaasulkemuksesta. Sen mukaan kaikki kauppa oli kielletty Iso-Britannian ja Ranskan, sen liittolaisten ja vasallivaltioiden välillä. Vuonna 1808 Napoleon pakotti Espanjan kuninkaan Kaarle IV:n ja hänen poikansa Ferdinandin luopumaan kruunusta veljensä Josefin hyväksi. Syntyi kapina, jossa Napoleon kärsi tappion.