|
|
Napoleon armahtaa egyptiläisiä kapinoitsijoita. Museovirasto.
|
Ranskan vallankumous
Ranskan suuri vallankumous on Euroopan historian suuri vedenjakaja. Se oli seurausta Ludvig XIV:n yksinvallan loiston kätkemistä seurauksista, jotka kärjistyivät hänen seuraajiensa aikana. Jännitteitä loi yhteiskunnan jakautuminen kolmeen luokkaan: pieneen etuoikeuksiaan tiukasti puolustavaan aristokratiaan, kasvavaan turhautuneeseen keskiluokkaan ja vähäisiä maita omistavaan talonpoikaistoon, joka vihasi feodaaliveroja.
Kun valtiovelan Ludvig XVI:n aikana romahdusmaisesti kasvaessa aateli kieltäytyi maksamasta veroja, kuninkaan oli pakko kutsua koolle kaikki valtiosäädyt ensimmäisen kerran sitten vuoden 1614. Tyytymätön kolmas sääty julistautui 20.6.1789 kansalliskokoukseksi. Aatelin painostuksesta kuningas sulki 20.6.1789 Salle des Etasin ja kansalliskokous siirtyi kuninkaan tennishalliin. Siellä hän vannoi ns. Pallohuoneen valan: kansalliskokous ei hajaantuisi ennen kuin Ranskalla olisi uusi perustuslaki. Ranskan kansalliskokous muutettiin 9.7. perustuslakia säätäväksi kokoukseksi.
Yhteiskunnallinen järjestys romahti 14.7. nopeasti: Bastiljin valtauksessa kansanjoukko vapautti poliittiset vangit ja hävitti vankilan maan tasalle. Ranskan kansalliskokous poisti feodaaliset oikeudet 4.8. Porvarissääty muovasi elokuussa 1789 ihmisoikeuksien julistuksen: ”Déclaration des droits de l'homme et du citoyen”, josta muodostui koko länsimaisen demokratian yksi peruskivi. Uusi valtiosääntö 14.8.1791 teki Ranskasta perustuslaillisen monarkian.
Yhteiskuntaelämä 1700- ja 1800-luvuilla (Ari-Veikko Anttiroiko, Tampereen yliopisto)