Valtioneuvosto 200 vuotta

Ruotsista eroamisen jälkeen Suomen sodan aikana perustettu venäläisen ylipäällikön siviilikanslia ei voinut olla lopullinen ratkaisu Suomen hallinnon järjestämiseen. Jo sodan aikana Suomen oman ylimmän keskushallinnon järjestämistä varten laadittiin suunnitelmia.

Suomen aseman Venäjän yhteydessä määritteli tosiasiassa Aleksanteri I:n 1.12.1808 vahvistama suunnitelma, jolla laskettiin perusta Suomen suuriruhtinaskunnan erillisasemalle: kenraalikuvernöörille, kotimaiselle "hallitukselle" ja ministerivaltiosihteerille. Suomi sai oman keskushallinnon, kun 18.8.1809 vahvistettiin hallituskonseljin ohjesääntö.

Hallituskonseljin (vuodesta 1816 Keisarillinen Suomen senaatti) toiminnan aloittamisen jälkeen 2.10.1809 kaikki tehtävät keskitettiin senaatin kahdelle osastolle ja niiden yhteisistunnolle, plenumille. Talousosastolle ja sen alaisille toimituskunnille kuului yleinen hallinto. Oikeusosasto toimi korkeimpana oikeusasteena.

Itsenäistymisen jälkeen toiminta jatkui ennallaan, nimilaput vain vaihdettiin: talousosastosta tuli valtioneuvosto, oikeusosastosta korkein oikeus, senaatin talousosaston varapuheenjohtajasta pääministeri, senaattoreista ministereitä, prokuraattorista oikeuskansleri ja toimituskunnista ministeriöitä.